VLS suosittelee eestin kielistä opaskirjaa
Ots,M. & Paal,U. 2008: Eesti linnuvaatleja teejuht
(further reading - in estonian)
ISBN: 9789985626504
LIIKKUMINEN:
Laivaliikenteen aikataulut muuttuvat vähän väliä, onneksi Wiro-web (http://www.viroweb.com/linkit/aikataulut.asp) yrittää pysyä jyvällä. Linja-autojen reittiverkko on tiheä, vuorovälit kohtuullisia ja hinta kilpailukykyinen (www.bussireisid.ee). Junan pääteasemia ovat Tallinna, Pärnu, Viljandi, Tartu, Valga ja Narva (www.edel.ee). Tietoa sisäisistä lennoista (www.avies.ee). Tiesää, lautta-aikataulu ja monta muuta hyödyllistä vinkkiä on koottu seuran sivuille (www.vironlintuseura.fi/linkit.html).
Maa on kokolailla pieni, Tallinnasta on maanteitse alle 300 km minne tahansa ja matka Narva'sta Saarenmaan eteläkärkeen jää sekin alle 500 km:n. Osa pääteistä on saatu EU:n tuella hyvään kuntoon, mutta syrjemmällä kulku voi olla hidasta.
PAIKKA: Suomenlahden pohjoispuolella jääkausi runteli maaperää kovakouraisesti. Etelämpänä kalkkiaines jäi pinnalle, minkä ansiosta kasvillisuus on rehevää, jolloin myös hyönteisiä - ja saman tien muitakin eläimiä - on runsaasti.
Maan itäosa on enimmäkseen kuivaa ylänköä, korkeus 100 - 200 m merenpinnasta. Maasto on kumpuilevaa viljelystä, jossa siellä täällä notkelmissa lojuu kirkasvetisiä järviä. Peipsi'n pohjoispuoli samoin kuin Peipsi'n ja Võrts järv'en välinen maasto ovat vaikeakulkuista soistunutta metsää. Aivan kaakossa Haanja'n ylängöllä kuusikko peittää pieniä jyrkkärinteisiä kukkuloita.
Maan länsiosa on alle 100 m:n korkeudella merenpinnasta. Lukuisten suurten soiden ympärillä kasvaa vedenvaivaamaa metsää, joskin rannikolla hiekkapohjaiset männiköt ovat tavallisia.
Hiiu- ja Saaremaa'sta voi karkeasti todeta, että niiden luoteisosa on metsää, kaakko peltoa.
Pohjoisen puoleiset rannikot ovat enimmiltään karua soraa ja jyrkkä kallas ulottuu monin paikoin aivan rantaviivaan asti. Saarten ja mantereen väliin jäävä Väinameri on kauttaltaan matala ja ruovikkoisten lintulahtien ympäröimä. Pärnu'n ja Kuressaare'n eteläpuolella levittäytyvät pitkät hiekkarannat.
Myös Peipsi'n pohjoisosa on lomalaisten suosimaa hiekkarantaa, mutta Lohusuu'n eteläpuolella rantaa reunustaa leveä ruovikkovyö, eikä rantaan pääse kovin monessa kohdassa.
LINNUT:
Linnusto on Euroopan huippua. Suomalaisen silmin katsottuna lintuja on usein hämmästyttävän paljon ja touko-lokakuussa päivän lajimäärä kipuaa helposti toiselle sadalle, ennätyksissä jopa lähelle kahta sataa. Tutustu myös Atlas-karttoihin.
Hanhet: Maalis-huhtikuussa pelloille ja niityille saapuu satoja tuhansia metsä- ja tundrahanhia. Ne lähtevät kohti pesimäalueita toukokuun kuluessa. Ensi alkuun lintuja on vain Riianlahden ympärillä, mutta pian ne levittäytyvät lähes kaikkialle maahan. Tärkeimmät levähdysalueet ovat Pärnu, Tartu, Räpina ja Rakvere ympäristöineen, Matsalu sekä Võrts- ja Endla-järv'et. (Hanhia on keväällä niin paljon, että niitä ei mainita jok'ikisen paikan kohdalla erikseen.)
Lisäksi muutama viikko ennen ja jälkeen vapun Saaremaa'lla ja Matsalu'ssa laiduntaa noin 200'000 valkoposkea. Sepelhanhista suurin osa muuttaa maan luoteispuolitse. Lyhytnokkahanhia tavataan vuosittain, eniten Pärnu'n seudulla. Punakaulahanhi on sekin jokavuotinen, yleisimmin ne viihtyvät Matsalu'n alueen valkoposkiparvissa.
Syksyllä hanhimassat ohittavat syys-lokakuussa pahemmin pysähtelemättä. Brantat seuraavat Suomenlahden pohjoisrantaa ja niitä näkee eniten luoteen niemenkärjissä. Anser-reitti on kaakompana, Tartu'n korkeudella tai vieläkin etelämpänä.
Pöllöt: Pöllöretkille ei osaa tarjota tarkempia kohteita. Yleisin laji on viirupöllö, sen näkee usein tien varressa kyttäämässä (puuttuu saarilta). Lehto-, varpus- ja sarvipöllö ovat runsaita nekin. Huuhkajia ja helmipöllöjä pesii koko maassa muutama sata paria, suo- ja lapinpöllöjä selvästi vähemmän. Hiiripöllö tavataan kerran-pari talvessa, tunturipöllö paljon harvemmin.
Tikat: Hyviä tikkametsiä on eri puolilla kautta maan. Moni metsäkaistale ei ole metsänhoitajaa nähnytkään, vaan lahottajat, hyönteiset ja sen myötä myös tikat saavat vapaasti olla ja elellä. Käpytikka on selvästi yleisin laji, lisäksi palokärjen, harmaapää-, valkoselkä-, pikku- ja pohjantikan pesimäkannaksi arvioidaan tuhansia. Tammitikka levisi maahan 2000-luvun alussa ja nykyään pesiviä pareja on jo kymmeniä ellei satoja. Vihertikka sen sijaan vähenee - Hiiumaa'lla sitä ei ole, mantereella laji on käynyt harvinaiseksi ja vain Saaremaa'n kanta tuntuu elinkelpoiselta. Vastavuoroisesti saarilta puuttuvat harmaapää-, valkoselkä-, tammi- ja pohjantikka.
Talvi: Lintuja on eniten Saaremaa'lla, Hiiumaa'lla ja Tallinn'assa. Väinameri jäätyy useimpina vuosina, mutta saarten länsipuolella talvehtii yleensä tukeva joukko vesilintuja ja lokkeja. Maalinnuista vain hiirihaukka on runsas. Mantereella linnut keskittyvät ihmisten lähelle, vaikka varsinaisia ruokintoja ei paljon olekaan. Mm. viitatiainen, pähkinänakkeli ja monet tikat ovat yleisiä.
PALVELUT:
Hotelleja on harvakseltaan, motelli monessa pikkukaupungissakin ja erilaisia maatilamajoituksia nousee nykyään maastoon kuin sieniä sateella. Netissä kaart.otsing.delfi.ee esittelee hyvän valikoiman, kunhan valitsee kohdat "Kaardikihid" ja edelleen "Majutus".
Ruoka on harvoin ongelma, kauppoja on maaseudullakin useimmissa kylissä, joskin niiden määrä kyllä vähenee. Useimmat suljetaan klo 21, 22 tai 23. Alkoholia ei myydä klo 20-08 välillä.
Laki tuntee jokamiehenoikeudet, mutta ne eivät ole yhtä laveat kuin Suomessa. Ruohikkopalot ovat yleisiä, samoin metsäpalot, eikä kesän kuivimpana aikana metsiin saa mennä lainkaan.
